Tähän ja eiliseen päivään on mahtunut erilaista työpaikkaa kaupungin varikosta keittiöihin. Yhdistävä tekijä on siis ollut kuntien kurjuus eli selvällä suomella silkka rahapula. Puhutaan lomautuksista ja palkattomista vapaista. Tai ei niistä pelkästään puhuta, vaan niitä ollaan myös toteuttamassa.
Neuvottelut ovat Joensuussa jo loppusuoralla ja Lieksassa vielä alussa. Yhteistä on kuitenkin se, että työnantaja pyrkii helpottamaan rahapulaa työntekijöiden palkoista säästämällä. Hyvä kysymys kuuluu taas, kuinja järkevää tai tehokasta tämä on.
Aika monta esimerkkiä on nimittäin tullut vastaan, joissa lomautukset johtavat siihen, että tarvitaan ulkopuolisia palveluita, enemmän sijaisia ja niin edelleen. Lopputarkastelussa onkin jo sitten kyseenalaista se, mikä on kunnan kokonaisäästö. Saattaahan se tietysti olla, että Joensuussa ja Lieksassa on keksitty jotain ihan muuta.
Olen alkanut kaivata myös hyviä uutisia, jotta niitä voisi nostaa esiin. Tästä lisää huomenna videoblogissa. Mutta alkuun oli hämmennys vastassa, kun kysyin Viialalta, että tuliko esiin jotain myönteisiä asioita.
Löytyi kuitenkin. Hetken mietittyään Viiala kertoi, että Lieksassa oli onnistuttu paikallisen JHL yhdistyksen vaikuttamistyön tuloksena estämään teknisen puolen ulkoistaminen. Asiasta oli äänestetty kaupunginhallituksessa ja äänin 5-4 pitäydyttiin omassa työssä. Keskeinen argumentti oli se, että tilalle olisi ollut tarjolla käytännössä vain yksi palveluntarjoaja. Ne hinnat, ne hinnat.
Lisäksi myönteistä on se, että työpaikoilla on edelleen toivoa. "Töitä jaksetaan vielä painaa", on se viesti, joka kuului. Vaikka nyt on vaikeuksia, uskotaan, että yhdessä sopimalla ja neuvottelemalla joskus voi olla vielä paremmin. Työntekijöissä on voimaa, toivottavasti sitä osataan arvostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti