perjantai 23. elokuuta 2013

Ja jäljelle jäin vain epävarmuus?

Ei pidä käsittää väärin. Työpaikoilta on kantautunut paljon positiivisiakin viestejä. On asioita, jotka on hoidettu hyvin, hienoa yhteishenkeä, toimivaa yhteistyötä ja asiallisesti noudatettuja työehtoja. Silti nyt tuntuu, että yksi asia jää päällimmäiseksi. Kaikkia jollakin tapaa koskettava epävarmuus.

Ihmisillä on huolta huomisesta. Pelätään oman tai läheisten tulevaisuuden puolestea. Joskus aikanaan julkista sektoria pidettiin turvallisena. Mutta nyt näilläkin työpaikoilla vallitsee epävarmuus jatkosta. Yksityistäminen ja ulkoitaminen ovat serkkunsa lomautuksen kanssa tulleet kylään.

Vaikka maan taloudelllinen tilanne on vaikea, niin tilanteen ei kuitenkaan tarvitsisi olla tämä. Niin poliittisilla päättäjillä kuin työnantajien edustajilla olisi mahdollisuus luoda tulevaisuuteen uskovaa ilmapiiriä.

Siinä ehdottomasti tärkeintä on jatkuvuuden turvaaminen. Työntekijät ansaitsevat kuulla, että heitä tarvitaan, heidän työtään pitää tehdä jatkossakin. Kaikki ansaitsisivat kuulla myös sen, että töitä tehdään jatkossakin kuntien ja valtion itse omistamina.

Epävarmuus on myrkkyä työpaikoilla. Se estää niin asioiden jouhevaa tekemistä kuin hyvää työilmapiiriäkin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti